Kiitos, Manu, että olet jaksanut vastata kommentteihin ja kiitos kaikille, jotka ovat olleet niin kiinnostuneita, että ovat kommentoineet.
Kun olen lueskellut BRM:ää käsitteleviä kirjoituksia, olen jossain määrin hämmentynyt. Tiedän, että (jo muutaman päivän) yli viisikymppisenä muisti alkaa tehdä temppujaan. Minun on kuitenkin hyvin vaikea yhtyä Bob Sutorin "unaltered BS"-näkemykseen tai Rob Weirin näkemyksiin kokouksen mielialoista. (Sutor oli samassa rakennuksessa OFEn seminaarissa, Weir USAn delegaatiossa). Kanadan Tim Brayn fiilikset ja Kreikan Antonis Kristofideksen kommentit kuvastavat mielestäni paremmin kokouksen tunnelmia: Teimme paljon töitä, kokouksessa oli suurimman osan aikaa hyvin positiivinen henki, tekemisen meininki.
Kertaan vielä, kun edelleen näyttää olevan epäselvyyttä BRM:n roolista (miksiköhän? Tämä on kuitenkin jo moneen kertaan monessa paikassa todettu):
- 2. syyskuuta 2007 jäsenmaat äänestivät ja antoivat kommenttinsa (runsaat 3500 kpl) standardiehdotukseen ISO DIS 29500. Standardiehdotusta ei hyväksytty.
- 14. tammikuuta 2008 Ecma sai valmiiksi ja toimitti jäsenmaille vastaukset (tasan 1027 kpl) kaikkiin kommentteihin. Vastaukset olivat kommenttien perusteella tehtyjä muutosehdotuksia standardiehdotukseen tai perusteluja, miksi jotain asiaa ei haluta muuttaa
- BRM:n tehtävänä oli evästää standardiehdotuksen kirjoittajaa mitä muutoksia standardiehdotukseen tulisi tehdä, jotta se voitaisiin hyväksyä. Siis mitä pitää korjata, jotta ehdotus voidaan hyväksyä.
- Näiden korjausohjeiden perusteella standardiehdotuksen kirjoittaja korjaa standardiehdotuksen 30 päivän kuluessa lopulliseen muotoon.
- Kukin jäsenmaa päättää lopullisesta kannastaan niin ikään 30 päivän kuluessa BRM:n päättymisestä.
Saamme siis standardiehdotuksen lopullisen tekstin luultavasti suunnilleen samaan aikaan, kun pitää päättää Suomen kannasta standardiehdotukseen. Tällaiset ovat ISO/IEC JTC1:n säännöt. Sitä, miksi näin toimitaan, on turha kysellä nyt. Tämä on prosessi, tämän mukaan toimitaan. Prosessia voidaan (ja pitääkin) arvioida ja kehittää sen jälkeen kun ISO DIS 29500 standardiehdotuksen käsittely on päättynyt. Prosessia ei kuitenkaan muuteta käsittelyn ollessa kesken.
Minun on puututtava vielä toiseen asiaan: perjantain äänestykseen niistä standardiehdotuksen kirjoittajan korjausehdotuksista, joita ei ehditty käsitellä kokouksessa. Tämän blogin kommenteissa ja maailmallakin on kritisoitu sitä, että Suomi äänesti "Approve" kaikkiin muihin paitsi muutamaan.
Mistä äänestyksessä oikeastaan oli kyse? Kokouksen tavoitteena oli tehdä standardi paremmaksi, joten äänestyksessä oli kysymys siitä, tekevätkö standardiehdotuksen kirjoittajan esittämät korjaukset standardista paremman vai eivät. Jos standardiehdotus paranee, äänestetään "Approve". Jos standardiehdotus huononee korjauksesta, äänestetään "Disapprove". Ja vielä on huomattava, että äänestys koski vain niitä korjausehdotuksia, joita ei käsitelty kokouksessa.
Suomen delegaatio kävi läpi kaikki korjausehdotukset, kuten Manu blogipostissaan kertoo. Myös Tsekin delegaatio teki näin (ks. Jirka Kosekin kommentti Rob Weirin blogissa).
Näppituntumalta varsinaisia korjausehdotuksia oli noin 600-700, niissä ehdotettiin muutoksia standardin tekstiin tai jopa tiedostoformaattiin. Muut olivat selityksiä (emme halua muuttaa tätä, sillä...) tai duplikaatteja (mm. mittayksiköiden käsittelystä viisi samanlaista vastausta: R-19 jne.). Pelkästään editoriaalisia korjauksia oli virallisesti vajaa sata, minun melko laajan tulkintani mukaan parisataa.
400-500 todellista muutosta ehdotukseen. Niistä parisataa käsiteltiin kokouksessa (näinhän on raportoitu, vai kuinka?). Siis 200-300 todellista muutosta tekstiin hyväksyttiin yhdellä äänestyksellä. Mitkä niistä joku teistä olisi hylännyt ja millä perusteella? Mitkä niistä eivät tee standardiehdotuksesta parempaa?
Vaikka paljon korjausehdotuksia käsiteltiin ja paljon hyväksyttiin, standardiehdotukseen jäi vielä ikäviä asioita. Siis oikeasti ikäviä, yhteentoimivuutta haittaavia. Jäi myös 'olis kivempi' muotoseikkoja. Oikeasti ikäviä on mielestäni Calculation Chain, jonka osalta olisimme ehdottaneet yhtä sivulausetta parantamaan olennaisesti yhteentoimivuutta. Muotoseikkoina jäi mm equationxml, gfxdata ja ink-elementtien erilainen sisältö, formaatti ja käsittely. Erittäin hyvässä standardissa nämä kaikki olisivat syntaksiltaan ja käsittelyltään samanlaisia.
Meidän suomalaisten tulee itse kunkin seuraavan vajaan kuukauden aikana muodostaa oma käsityksemme siitä, onko standardiehdotus hyväksyttävä. Minä muodostan oman mielipiteeni ja niin teidän muidenkin tulee. Keskustelkaa, haastakaa muita, seuratkaa blogeja. Tulkaa SFS:n kokouseen 27.3 klo 14. Kokouskutsu ja paikka löytyy varmasti SFS:n sivuilta hyvissä ajoin ennen kokousta.
En aio spekuloida sillä, mitä Suomi tulee äänestämään. Sen sijaan muutaman ajatuksen voi yrittää muodostaa siitä, mitä voi tapahtua standardiehdotuksen käsittelyn jälkeen:
- jos ISO DIS 29500 hylätään maaliskuun lopussa, meillä on olemassa teknisesti huonompi kansainvälinen standardi ECMA-376. Ottaako Ecma huomioon Fast track -prosessissa standardiin esitetyt korjaukset ja tekee uuden version? Onko Ecmalla mielenkiintoa ja resursseja kehittää standardia? Onko IBM:llä ja Sunilla kiinnostusta toimia Ecmassa kehittämässä tätä standardia?
- Vaikuttaako se, että OOXML ei ole ISO-standardi mitenkään markkinoihin?
- Jos Ecma tekee uuden version, keskustelee laajasti eri maiden kanssa ja tuo ECMA-376:2008:n ISO:n standardoitavaksi marras-joulukuussa 2008, viedäänkö se Fast Track-käsittelyyn? Hyväksytäänkö se?
En tiedä vastauksia, ajattelen vain. Tulkaa kokoukseen. Minun osaltani tämä on tässä blogissa viimeinen merkintä.
